Niin se vaan taas meni talviloma kuin siivillä ja kuitenkin se oli kolme viikkoa. Sillon ennen kuin loma alkoi fiilistelin mielessäni mitä kaikkea ehdin lomalla tehdä. Niin ja tottakai mietin kaikenlaisia siivouksia yms. No loma, kun alkoi muutama päivä meni ihan levätessä ja nollaillessa talven työrupeamaa. Sitten aloinkin miettiä asioita hiukan toiselta kantilta, että josko kuitenkin antaisi ajan ja tunteen viedä. Elän arjen elämää päivä kerrallansa ja teen mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Minä joka olen oikea kukkuja ja nukun yleensä vähän niin osasinkin mennä ajoissa nukkumaan ja nukkua piiitkiä yöunia, ihanaa. Anopin vierailu laittoi perheen rytmit ja elämän hetkeksi hiukan sekaisin, mutta aikansa kutakin ja elämä tipahti omiin uomiinsa heti vierailun jälkeen. Omasta mielestäni loma onnistui todella hyvin ja nyt sitten on jo ensimmäinen työyö takana ja kuusi niitä olisi edessä. Yhteensä viisi valvonta vikkoa ennen ensimmäistä kesäloma pätkää. Miten se nyt tälläin meni pohdiskeluksi lomia ja lomia. Ehkä sitä niin odottelee jo sitä kesää tulevaksi, että haaveilee uudesta lomasta. Minulla on aina niin, että loman jälkeen ensimmäinen viikko on rankin kun mieli vielä halajaa lomalle takaisin. Kuitenkin se tunne siintä tasaantuu ja työ alkaa taas maistumaan ihan mukavalle ja omat rutiinit astuvat esiin sielun syövereistä. Paluu työhön on otettava rennosti, ettei se ala heti maistumaan puulle. Oli kuitenkin todella ihanaa nähdä mukavia työkavereitaan ja höpötellä heidän kanssaan kaikenlaista. Kyllä niistä työkavereistakin ainakin osasta tulee itselle tärkeitä ihmisiä ja heitäkin rupeaa kaipaamaan, kun on kauan poissa. Onneksi osaan säilyy kontakti jopa lomalla. Nyt sitten kohti uusia haasteita ja kevään ja kesän odotusta. Energia taso alkaa nousta kun valoisuus ja vihreys lisääntyy. Nauttikaa ihmiset viikonlopusta ja auringonpaisteesta. (siis jos sitä sattuu olemaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti