Miten sitä onkin ollut viime päivinä jotenkin saamaton. Suunnitelmia on kovastikin. Leipomista olen suunnitellut jo ainakin kolme päivää, mutta ei vaan mitään tapahdu. Käsityö rintamalla ajatus jo on, tarvikkeet vain puuttuu, mutta se asia kyllä korjaantuu heti alkuviikosta. Korttien tekoa olen suunnitellut jo pitemmän aikaa mutta kun ei niin ei. No josko sitten lomalla saisin itseni taas käyntiin. Nyt on menossa yöviikko josta on kaksi takana ja viisi edessä sitten onkin vuorossa se kauan odotettu loma joka kestää kolme viikkoa. Lomalla oli tarkoitus lähteä anoppilaan Ouluun, mutta anoppi tuleekin vaihtelun vuoksi meille. Aion oikeasti ottaa loman levon kannalta ja tehdä mitä milloinkin huvittaa. Nuorisohan on silloin koulussa, mutta mies on osan ajasta lomalla myös. Jos vaikka tehtäisiin pieniä reissuja tässä kotipuolessa siis kaikenlaisia nähtävyykisä katselemassa. Voisi vaikka mennä Maretaariumiin taikka Vellamoon, miksikäs ei. Ihanaa on myös käydä ihanissa pikku kahviloissa nautiskelemassa.
Tänään esikoinen lähti vanhojen risteilylle saas nähdä hermoilenko kovasti ja mietin miten selviää reissusta. Ei sillä etteikö olisi fiksu nuorimies, mutta ainahan äidit hiukan miettii näitä asioita. Onneksi vielä ainakin hyvinkin levollinen mieli. Eilen koin muutenkin melkoisen "järkytyksen" kun poika sai kirjeen kutsuntoihin. Himppasen aikaa mietin ettei voi olla mahdollista hänhän ei ole vielä ihan täysi-ikäinenkään vaikkakin jo syksyllä täyttää. Uskottava se kuitenkin oli että kutsunnat on jo syksyllä edessä. Taas yksi etappi elämässä nuorella saavutettuna.
Kuopus pähkäilee edelleen mitä tekisi jatkaako lukiossa vai hakisiko johonkin muualle. Ei oikein tiedä mitä haluaisi isona tehdä ja mikä kiinnostaa, riittääkö motivaatio lukioon. Mietittäviä kysymyksiä riittää. Toiselle on kaikki ollut kokoaika hyvinkin selvää kun toinen pohtii pohtimistaan. Se on rikkaus kun lapset on luonteeltaan niin erilaisia. Siinä missä toinen on tempperamenttinen kuin mikä toinen on hyvinkin rauhallinen. Toinen mennä viihottaa eikä murehdi pienistä toinen taas on huomattavasti miettivämpi luonne. Toinen puhuu ja keskustelee toinen on siinäkin harkitsevampi. Sellaista se on teinien kanssa elämä välillä melkoista vuoristorataa toisinaan niin seesteistä että ihan ihmetyttää.
Tänään esikoinen lähti vanhojen risteilylle saas nähdä hermoilenko kovasti ja mietin miten selviää reissusta. Ei sillä etteikö olisi fiksu nuorimies, mutta ainahan äidit hiukan miettii näitä asioita. Onneksi vielä ainakin hyvinkin levollinen mieli. Eilen koin muutenkin melkoisen "järkytyksen" kun poika sai kirjeen kutsuntoihin. Himppasen aikaa mietin ettei voi olla mahdollista hänhän ei ole vielä ihan täysi-ikäinenkään vaikkakin jo syksyllä täyttää. Uskottava se kuitenkin oli että kutsunnat on jo syksyllä edessä. Taas yksi etappi elämässä nuorella saavutettuna.
Kuopus pähkäilee edelleen mitä tekisi jatkaako lukiossa vai hakisiko johonkin muualle. Ei oikein tiedä mitä haluaisi isona tehdä ja mikä kiinnostaa, riittääkö motivaatio lukioon. Mietittäviä kysymyksiä riittää. Toiselle on kaikki ollut kokoaika hyvinkin selvää kun toinen pohtii pohtimistaan. Se on rikkaus kun lapset on luonteeltaan niin erilaisia. Siinä missä toinen on tempperamenttinen kuin mikä toinen on hyvinkin rauhallinen. Toinen mennä viihottaa eikä murehdi pienistä toinen taas on huomattavasti miettivämpi luonne. Toinen puhuu ja keskustelee toinen on siinäkin harkitsevampi. Sellaista se on teinien kanssa elämä välillä melkoista vuoristorataa toisinaan niin seesteistä että ihan ihmetyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti